Gaamos Gugsa
Ensimmäisen kuksan tein ”alakoulussa” mäntylankusta kourutaltalla – sen kokeilin myöhemmin kyllästää kätevästi pihkalla. Seuraava syntyi koivuhalosta ja sen käsittelin keittämällä ruokaöljyssä. Pinnasta tuli kaunis, mutta kaikki maistui öljyltä.
Siirryin takaisin kourutalttaan, kun ajattelin että kuksa pitää tehdä ilman sähköä. Viimeistely on kyllä niin kovempi homma. Nykyinen pahkakuppi syntyi joskus 25 vuotta sitten ja mallina oli saamelainen lypsyastia – pysyy pystyssä jängällä – ja pöydälläkin.
“Oikeaoppinen” käsittely kuksa aihiolle olisi vissiin niin, että pahka pitäisi keittää suolavedessä tuoreeltaan, että ei pääse kuivumaan liian nopeaan ja halkeamaan. Minä en ole keittänyt suolassa, mutta hyvin on kestänyt, kunhan ei ole halkeamia tehdessä. Tavallinen koivukuppi vuotaa helposti syiden suuntaan, joten suosittelen pahkan etsimistä – harjoitteluun käy hyvin tavallinen kakkosnelonen.
Some wooden mugs I have made during times ( KUKSA )
Kotisivulle to homepage Kotisivulle to homepage
Gaamos Gugsa
Ensimmäisen kuksan tein ”alakoulussa” mäntylankusta kourutaltalla – sen kokeilin myöhemmin kyllästää kätevästi pihkalla. Seuraava syntyi koivuhalosta ja sen käsittelin keittämällä ruokaöljyssä. Pinnasta tuli kaunis, mutta kaikki maistui öljyltä.
Siirryin takaisin kourutalttaan, kun ajattelin että kuksa pitää tehdä ilman sähköä. Viimeistely on kyllä niin kovempi homma. Nykyinen pahkakuppi syntyi joskus 25 vuotta sitten ja mallina oli saamelainen lypsyastia – pysyy pystyssä jängällä – ja pöydälläkin.
“Oikeaoppinen” käsittely kuksa aihiolle olisi vissiin niin, että pahka pitäisi keittää suolavedessä tuoreeltaan, että ei pääse kuivumaan liian nopeaan ja halkeamaan. Minä en ole keittänyt suolassa, mutta hyvin on kestänyt, kunhan ei ole halkeamia tehdessä. Tavallinen koivukuppi vuotaa helposti syiden suuntaan, joten suosittelen pahkan etsimistä – harjoitteluun käy hyvin tavallinen kakkosnelonen.
Some wooden mugs I have made during times ( KUKSA )
Kotisivulle to homepage
  Seuraavaa varten tein tasosorvin pesukoneen moottorista. Vääntö ei oikein riittänyt, mutta sai sillä sorvattua – linkouskierroksilla onnistui hiominen. Käsittelyyn käytin mehiläisvahaa. Seuraavat kymmenkunta tein sorvaamalla visakoivusta. Visakuksat saattavat ajan myötä alkaa vuotamaan, mutta ovat kyllä kauniita. Kyllästykseen olen siitä lähtien käyttänyt mehiläisvahan ja pellavaöljyn seosta. Ajan kanssa se ei tuo enää makua kahviin tai muuhun juotavaan.